Tertin Kartanon juhlapöytä on maankuulu ylistys lähiruoalle. Kartanoa isännöivä Pylkkästen perhe haluaa tarjota vierailijoille sesonkien parasta eteläsavolaista lähiruokaa oman puutarhan, metsien ja järvien antimista sekä elämyksiä kauniissa kartanomiljöössä.
Kartanon vuosisatainen historia on luonut perinteitä ja ruokakulttuurin, josta kartano ammentaa tänäkin päivänä. Kartanon vieraille menneinä vuosikymmeninä tarjoiltu pitopöytä antoi suunnan matkailuyritystoiminnalle, jonka Matti ja Pepita Pylkkänen käynnistivät vuonna 1978.
Kokonaisuus lähiruokaa ja maaseutuelämyksiä
Eteläsavolainen juhlapöytä on edelleen Tertin tähtituote – vaan ei ainoa. ”Ruoka on meillä keskiössä, mutta ennen kaikkea Tertti on elämyskohde, missä eteläsavolainen maaseutuelämä esittäytyy parhaimmillaan”, kertoo Pepita Pylkkänen.
Kauniin kartanorakennuksen lisäksi pihapiirissä on kahvila, jonka leipomossa ja keittiössä Tertin tuotteita valmistetaan näkkileivistä hilloihin. Herkkupuodissa myydään kartanon omia herkkuja, lähialueen ruokatuotteita sekä sisustustuotteita. Pihapiirin punaisiin aittoihin on tehty tyylikkäitä hotellihuoneita, ja vanhan suuren navetan kiviseinien sisäpuolelle on rakennettu muuripuutarha.
Tilaa ympäröi kaikkiaan neljä hehtaaria yrtti- ja kasvimaata hedelmäpuineen. Pellot ovat edelleen viljelyskäytössä. Puiden ystävillekin riittää ihmeteltävää. Läheiseltä Kokkokalliolta löytyy noin sadan eri puulajin arboretum.
Lähiruokaherkkuja omasta luomumetsästä
Tertin kartanon metsät ovat sertifioituja luomumetsiä. Niitä hoidetaan kuten muitakin metsiä, mutta ilman kemikaaleja ja lannoitteita. Hakkuita tehdään harkiten, jotta metsä kasvaa hyvin marjoja, sieniä ja villiyrttejä. ”Haluamme, että matkaajilla on mahdollisuus löytää hyvin hoidetun suomalaisen metsän kaikki riemut. Mikä on sen mukavampaa, kuin kertoa vieraille, että käykää poimimassa metsästä kantarelleja ja viekää ne keittiöön, missä kokkimme laittaa niistä teille ruokaa”, Matti Pylkkänen pohtii.
Omavaraisuus kunniaan
Omavaraisuus on Tertissä kunnia-asia. Se on perua menneiltä ajoilta, jolloin Tertti tunnettiin viljavista pelloistaan, tuottavasta puutarhasta, karjastaan, suuresta lampolastaan sekä kartanossa toimivasta meijerikoulusta.
Matti Pylkkänen muistelee yhä lämmöllä kartanon pitkäaikaista huushollarskaa Hilmaa, joka oli mestari käyttämään keittiössä kaiken mahdollisen, mitä kartano tuotti. ”Hilma teki juhliin uskomattomat herkut eikä hävikkiä syntynyt koskaan. Ei meidän ole tarvinnut Tertissä lähiruokaa tai villiyrttejä itse keksiä. Ne ovat aina kuuluneet tänne”, pohtii Matti Pylkkänen.
Uusia ajatuksia villiyrttien käyttöön toi aikanaan Terttiin Hotelli Punkaharjussakin keittiömestarina toiminut Sami Tallberg. ”Sami kehitti meillä muun muassa ohrarisottoa, karhunlaukkapestoa ja kuusenkerkkämajoneesia. Ne ovat edelleen vakioherkkujamme”, kertoo Pepita Pylkkänen.
Juhlapöydän klassikoiden lisäksi Tertin keittiössä ideoidaan aina myös uusia sesonkeihin sopivia ruokia. Tasapaino uuden ja vanhan välillä halutaan säilyttää: moni matkaaja pysähtyy Tertissä syödäkseen jotain tiettyä herkkua. Vakiotarjontaan kuuluvat mm. lammas, savumuikku, haukiceviche, itse savustettu lohi ja talon monet hyytelöt. Syksyllä tarjotaan monipuolisesti riistaa, koska talon väki metsästää innokkaasti.
Ripaus luovaa hulluutta vie eteenpäin
Tertin Kartano elää mukana ajassa. Tarjontaan on tullut erilaisia take away- ja verkkokauppatuotteita. Tarvittaessa tempaistaan jotain uutta ja yllättävääkin, kuten lähdetään porukalla yli puoli vuosisataa vanhan Ferguson-traktorin kyydissä Mikkelin torille myymään simaa, munkkeja ja Tertin tuotteita, kuten vappuna 2020.
Pylkkäset uskovat, että tulevaisuudessakin Tertti menestyy panostamalla aitoihin elämyksiin. ”Oli kyse ruoasta, perinteistä, luonnosta tai majoituksesta, aidot asiat kantavat pisimmälle. Sillä Terttikin on pärjännyt vuosikymmenestä toiseen”, Matti Pylkkänen arvioi.
